Helsinki Vineyard

Sijainti

Jotenkin minusta tuntui väärältä katsoa Michael Jacsonille järjestettyä muistotilaisuutta Staples Centerissä, Los Angelesissa.

Mutta koska vaimoni – enemmän kuin minä (minä kasvoin AC/DC:n ja Iron Maidenin tahdissa, joka on huono juttu ihan omassa kategoriassaan...) –, käytännössä kasvoi tämän musiikin tahdissa, halusi katsoa muistotilaisuutta ja avasimme suoran lähetyksen. Kuten etukäteen aavistelin lähetys ei ollut kaunista katseltavaa, mutta ennen kuin siirrytään aiheeseen, tässä vähän taustaa:

Ilmeisesti Michael oli kääntynyt muslimiksi mutta jostain syystä hänelle järjestettiin Jehovan Todistajien uskon mukaiset hautajaiset. On sanottava että tämä on hiukan hämmentävää lisättynä miehen yksityiselämän kyseenalaisella maineella.

Maailmanhistoriassa taitaa olla vain yhdet hautajaiset jotka saivat yhtä paljon tai enemmän huomiota kuin äsken mainitut ja ne järjestetiin Prinsessa Dianalle. Molemmat näistä hautajaisista olivat vinoutuneet samalla tavalla, molemmissa tapauksissa haudattavat ihmiset julistettiin pyhimyksiksi joidenkin heidän tekemiensä hyvien tekojen perusteella täysin ohittaen heidän muut tekonsa. Kristitty teologia ihmisen turmeluksesta ja pelastuksen tarpeesta eivät näissä kilven killottajaisissa näyttäydy.

Mikä vääristynyt kuva kristillisyydestä välittyykään uskosta osattomille, nimellisille kristityille tai muiden uskontojen edustajille, kun Englannin kirkon piispa siunaa prinsessa Dianan täysin ohittaen moraalittoman elämän jota hän eli tai että johtavat (maailman silmissä) kristityt puhuvat Michaelin olevan paremmassa paikassa? Kukaan meistä ei itse asiassa tiedä missä nämä kaksi henkilöä viettävät iankaikkisuuden, mutta se että heidät esitellään hyvinä ihmisinä, jotka automaattisesti perivät iankaikkisen elämän on vähintäänkin mielikuvituksen äärirajoilla.

Mietitäänpä tämän vaikutusta edellämainittuihin ryhmiin. Uskosta osattomat ja muiden uskontojen edustajat hymähtelevät kristityille ja heidän heikolle sitoutumiselle oman uskontonsa opinkappaleisiin. Nimelliset kristityt sen sijaan ottavat mallia näistä “pyhimyksistä” kuinka peritään iankaikkinen elämä.

Voidaankin kysyä, missä on kristitty totuuden ääni joka julistaa synnin synniksi sen sijaan että vääriä tekoja hymistellään ja tarjoillaan laimennettua evankeliumia?

Viimeinen niitti joka ajoi minut kirjoittamaan tämän artikkelin oli kappale “Heal the World” – tai itseasiassa eri maailman uskontojen symbolit joita heijastettiin kappaleen aikana lavalle. Tämä antoi ymmärtää, että mikä tahansa uskonto pelastaa unohtaen Jeesuksen sanat “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Nimi jota tästä harhaopista käytetään on synkretismi ja se on riehunut maailmassa melkein yhtä kauan kuin kristinusko.

Kappale “Heal the World” on tunnusmusiikki teoille, joita ihmiset yrittävät tehdä pelastaakseen tämän planeetan. Näillä teoilla on tyypillisesti muutama heikkous, joista ensimmäinen on se, että niissä ei oteta Jumalaa huomioon millään tavalla ja toiseksi ne perustuvat ajatukseen, että tämä maapallo on ainut planeetta, jolla tulemme elämään ja meillä on kiire korjata sille tekemämme vääryydet. Raamatussa kuitenkin sanotaan, että kaikki koskaan eläneet ihmiset herätetään viimeiselle tuomiolle; toiset iankaikkiseen elämään ja toiset iankaikkiseen kadotukseen ja koko universumi pyyhkäistään pois ja luodaan uusi, johon pääsevät asumaan ne jotka perivät iankaikkisen elämän.