Vastaa kommenttiin
Rotuennakkoluulot murtuvat
8. heinäkuu 2009 - 17:28 — arpuontEnsimmäisen joulun tapahtumiin eli Jeesuksen syntymään liittyi kohtaus, jossa enkelit ilmestyivät lammaspaimenille ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." (Evankeliumi Luukkaan mukaan, luku 2, jae 14). Profeetta Jesajan mukaan eräs Messiaan nimistä on "Rauhan ruhtinas" (Jesajan kirja, luku 9, jae 5). Jeesus käski seuraajiaan jopa rakastamaan vihamiehiään (Matteuksen evankeliumi, luku 5, jae 44).
Kristityt, Jeesuksen seuraajat, eivät ole onnistuneet kovin hyvin seuraamaan johtajansa ohjeita. Erilaiset uskonsodat, toisinajattelijoiden vainoaminen ja toisten ihmisten tappaminen ovat kuitenkin täysin vastoin sitä mitä Jeesus opetti. Jeesuksen seuraaminen maksaa kovan hinnan niille, jotka ajattelevat, että heillä on oikeus vihata jotakin ihmistä tai ihmisryhmiä. Jeesuksen mukaan rauhantekijät ovat autuaita, siunattuja (Matteuksen evankeliumi, luku 5, jae 9).
Ensimmäisten vuosisatojen kristityt noudattivat kirjaimellisesti Jeesuksen ohjeita. He olivat pasifisteja eli he kieltäytyivät vuodattamasta ihmisverta kaikissa tilanteissa.
Joulun sanoma rauhasta voi tuntua sanahelinälle, mutta rauhan edistäminen on kuitenkin arkipäivää monelle Jeesuksen seuraajalle. Evankeliumi ei kosketa vain "sielun pelastusta" vaan sillä on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Erään esimerkin tästä antaa Alexander Venter, Etelä-Afrikan Vineyard-liikkeen johtaja, jonka tapasin heinäkuussa 2008.
Rotuennakkoluulot murtuvat
Alexander Venterin suku saapui Etelä-Afrikkaan 1800-luvun alussa Belgiasta. He asettuivat maanviljelijöiksi alueelle, jonka lähistöllä vaelsivat mustan Xhosa-heimon jäsenet. Muiden siirtolaisten tapaa Venterit samastuivat ns. afrikaanerien joukkoon, Etelä-Afrikkaan muuttaneiden hollantilaisten ja saksalaisten kulttuuriin. Mustan enemmistön keskellä elävä afrikaanerien vähemmistö perusteli rodullista ylemmyyttään mustiin nähden jopa Raamatun jakeilla.
- Isäni oli kiinnostunut eri kulttuureista ja puhui seitsemää eri kieltä, mutta silti hän oli rasisti. Taloomme tulevien mustien ihmisten piti saapua taka-oven kautta. Isä oli kiinnostunut mustien ja värillisten asioista, mutta hän piti heitä lähinnä tyhminä lapsina. Näin stereotyyppiset käsitykset mustista ihmisistä saivat alkunsa elämässäni.
Alexander tuli uskoon lukio-aikanaan ja hänestä tuli välittömästi ”värisokea” – hän ei välittänyt ihonväristä vaan tärkeintä oli kertoa Jeesuksesta kaikille. Hän rukoili kadulla mustien puolesta ja sai isänsä raivoamaan. Alexander osallistui valkoiseen helluntaiseurakuntaan ja opiskeli sen pastoriksi.
- Nuorena helluntaisaarnaajana olin sokea rasismin kontrolloimalle apartheid-politiikalle. Ajattelin vain sielun pelastusta enkä halunnut sotkeutua politikkaan. Saarnasin valkoisia saarnoja valkoiselle yleisölle. Nyt tajuan, että jos et ota huomioon kansakunnan kärsimyksiä annat kansan kultalautasella saatanalle. Kristittyjen tehtävänä on vedota hallitusten omaantuntoon.
- Kun minut lähetettiin Rhodesiaan (nyk. Zimbabwe) Assemblies of God – helluntaiseurakunnan pastoriksi silmäni alkoivat avautua kivulle, jonka valkoinen rasismi ja kolonialismi olivat aiheuttaneet. Silmät avautuivat lisää kaksi vuotta myöhemmin Cape Townissa, jossa eräs valkoinen virkailija halusi väenväkisin merkitä värillisen perheen vauvan ”mustaksi” väestörekisteriin. Syynä oli se, että hänen ihonvärinsä oli tummempi kuin vanhempien.
Myöhemmin lapsi olisi lähetetty mustien asuinalueelle tuhansien kilometrien päähän. Nuoren valkoisen virkamiehen teko olisi tuominnut lapsen apartheid-systeemin alimpaan kastiluokkaan, köyhyyteen ja syrjäytymiseen. Onneksi väliin tuli myötätuntoinen virkailija, joka esti tämän teon.
- Tämä on silkkaa demonista pahuutta, ärähtää Venter. Rotuerottelu jakoi ihmiset syntymästä asti ja riisti heidän ihmisyytensä. Ei-valkoiset olivat ei-mitään ja heitä kohdeltiin jopa pahemmin kuin eläimiä.
Jumalan valtakunnassa ei ole rasismia
Toinen käännekohta oli tutustuminen Vineyard-liikkeen perustajaan John Wimberiin. Hänen mukaansa teologisen ajattelun keskuksen on oltava Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta. Helluntailaisille teologian keskus on Apostolien teot, joissa kerrotaan miten Pyhä Henki toimi alkuseurakunnassa. Luterilaisen teologian keskus on Paavalin kirje roomalaisille, jossa kerrotaan vanhurskautuksesta yksin uskon perusteella.
- Taivaan valtakunnassa ei ole rasismia, sairautta, kipua ja kuolemaa. Kansallisuuksia ja eri kieliä ei pyyhitä pois, mutta ne ovat yhtä erilaisuudessaan. Tämä uusi aika on tullut jo osittain maan päälle Jeesuksen ja hänen seurakuntansa kautta. Koska valtakunta on tullut, meidän on jatkuvasti tehtävä töitä sen eteen, että maailma näkee taivaan tulleen maan päälle seurakunnissamme.
Toisaalta, valtakunta ei ole tullut vielä kokonaan - vain Jumala voi tuoda sen tuoda tähän maailmaan aikojen lopussa. Siksi emme pakottaa valtakuntaa tulemaan maan päälle väkivallalla. Nyt elämme jännitteessä ”jo nyt, mutta ei vielä kokonaan”.
- Seurakunta on Valtakunnan välikappale tässä maailmassa. Se tehtävä on paljastaa pimeys ja tuoda valoa. Jos seurakunta menettää ”suolansa” kansakunta joutuu pahuuden kynsiin.
John Wimber tuli nuorisojoukon kanssa Kaliforniasta Etelä-Afrikkaan vuonna 1981. Heidän toimintansa seurauksena sairaita parantui ja satoja ihmisiä tuli uskoon. Alexander jätti helluntaiseurakunnan ja aloitti Etelä-Afrikan ensimmäisen Vineyard-seurakunnan. Nyt seurakuntia on noin kolmekymmentä.
Joweto - sovinnon yhteisö
Alexander ei ollut kuitenkaan tyytyväinen seurakuntaan, joka koostui vain valkoisista. Kun hän saarnasi Jumalan valtakunnasta ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuudesta eräässä kokouksessa eräs musta mies alkoi arvostella häntä julkisesti.
- Hän kysyi ’Etkö sinä olekin vain joku englantilainen liberaali, tekopyhä, joka yrittää holhota mustia sanomalla meistä kauniita asioita valkoisen yleisön edessä? Jos tarkoitat sitä mitä sanot, tule Sowetoon, tapaa ystäviäni ja näe kuinka me elämme.’
Valkoinen Alexander teki pelottavan matkan mustaan Sowetoon. Hän järkyttyi Soweton köyhyydestä ja toivottomuudesta.
- Tunsin, että Jumala kysyi: ’Missä on veljesi?’. Se iski minuun: ’Minun musta veljeni!’ Jumala kysyi minulta selvästi sorrettua veljeäni, köyhää veljeäni, vihaista veljeäni, helluntailaisia veljiä ja siskoja, jotka olivat kuolleet Soweton mellakoissa.
- Olenko minä veljeni vartija? Jumala, älä tekeydy liian poliittiseksi minun kanssani! Minä en ole tappanut ketään, saati sitten mustia miehiä! Oletko hullu?
- Kyllä, sinä olet veljesi vartija. Hänen verensä huutaa Minulle maasta. Itse asiassa, hänen verensä on sinun käsissäsi.
Nuo sanat iskivät syvälle tajuntaan. Alexander oli juuri koskettanut mustien kärsimystä Sowetossa ja hän tajusi mistä ole kyse. Seuraavien vuosien aikana valkoisen eliitin ajattelutapa juurittiin hänestä irti.
- Oman rasismini tajuaminen ja parannuksen tekeminen johti minut Johannesburgista Sowetoon. Tein sinne matkoja viikoittain valkoisten ystävieni kanssa ja tapasimme mustia vihamielisiä nuoria.
Usein kokousten ilmapiiri piti puhdistaa rehellisellä keskustelulla ja vuoropuhelulla ennen kuin ryhmä alkoi ylistää Jumalaa lauluilla. Matkat Sowetoon johtivat hämmennykseen: nämä kristityt pohtivat peruskysymyksiä kuten elämää ja kuolemaa, päivittäistä poliittista sortoa, poliisin ratsioita ja köyhyyttä. Alexander tajusi, että hänen pohdintansa ylistyksestä, evankelioinnista ja seurakunnan kasvusta olivat merkityksettömiä mustien kärsimyksen edessä.
- Kävin silloin tällöin saarnaamassa Johannesburgin Vineyardissa, joka oli valkoinen seurakunta. Puhuin apartheidia vastaan ja ärsytin ihmisiä sanoillani. Jotkut pastorikaverit olivat syvästi huolestuneet siitä, että olin politisoitunut niin voimakkaasti.
Jotkut Soweton kokoontumiset olivat niin vihamielisen ilmapiirin hapattamia, että ihmiset kävelivät ulos. Useimmiten kokoukset päättyivät siihen, että joukko laskeutui polvilleen ja rukoili Jumalan armoa ainoana toivonaan.
- Tulimme siihen johtopäätökseen, että vain Jeesus voi hänen vuodattamansa veren kautta saada meidät yhteen. Hän voi parantaa ja yhdistää meidät.
Eräänä iltana 1985 musta mies tunnusti kansansa synnit: mustan nationalismin palvonnan, koston ja väkivallan. Alexander tunnusti julkisesti Johannesburgin epäjumalat: valkoinen vauraus, kulta, ylimielisyys, etuoikeudet ja vallan palvonta.
- Me itkimme kun tajusimme, että Jumala kutsui meitä nimeämään uuden yhteisön Jowetoksi, joka yhdistää Johannesburgin ja Soweton. Näin syntyi vaihtoehtoinen Jumalan valtakunnan yhteisö.
Joweto Vineyardia ajoi näky Jumalan valtakunnasta, jossa kaikki ihmisten väliset raja-aidat murretaan. Se olisi esimakua siitä täydellisestä Jumalan valtakunnasta, joka tulee maailmaan aikojen lopussa. Kaiken perustana oli katumus ja toisten rakastaminen. Yhteisön näkynä oli uusi etelä-afrikkalainen identiteetti, joka ei perustuisi rotuun.
Alexander opetti yhteisöön tulevia valkoisia luopumaan etuoikeuksistaan ja ennakkoluuloistaan. Heidän oli tultava palvelijoiksi, ei herroiksi. Yhteisö pyrki työllistämään alueen mustia luomalla heille uusia työpaikkoja. He havaitsivat, että yhteinen työnteko yhdisti mustia ja valkoisia uudella tavalla.
Yhteisö kokoontui kymmenen vuoden ajan ja se lopetettiin 1995, koska se oli täyttänyt tehtävänsä apartheidin aikana. Viikon päästä yhteisön hautajaisista eräs sen jäsenistä perusti Zone 3 Vineyard - seurakunnan tuolle alueelle. Alexander siirtyi Johannesburg Vineyardiin, jota hän on johtanut monikultuuriseen suuntaan. Joweto-projekti on siis kantanut hyvää hedelmää. Nyt kaikki Etelä-Afrikan Vineyardit ovat monikultuurisia seurakuntia.
Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden huomioiva herätyskristillisyys
Alexander on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Doing Reconciliation (Sovinnon tekeminen). Se sisältää kertomuksia apartheidista, teologista analyysia ja ohjeita sovinnon aikaan saamiseksi. Alexanderin neuvot monikulttuurisuuden kohtaaville suomalaisille seurakunnille pohjautuvat hänen kokemuksiinsa Jowetosta.
- Luo seurakunta, jossa on mukana kaiken värisiä ja eri kielisiä ihmisiä. Yhdistä jakautuneet ihmisryhmät. Toiseksi, käytä kertomuksia elävästä elämästä pienryhmissä - anna ihmisten puhua omasta erilaisuuden kivustaan niin, että toiset kuulevat sen. Se saa aikaan myötätuntoa.
- Pidä eri kieliset ihmiset mahdollisimman pitkään samoissa pienryhmissä, vaikka jouduttekin tulkkaamaan puheenvuorot. Seurakunnan kasvu asettaa tietysti haasteen muuttaa tätäkin asetelmaa.
Apartheid-hallinto murtui kun presidentiksi tuli FW de Klerk. Hän vapautti Nelson Mandelan vankilasta ja järjesti ensimmäiset vapaat vaalit huhtikuussa 1994. Jumala teki ihmeen Etelä-Afrikassa. 1994 oli ensimmäiset vapaat vaalit. Juuri ennen vaaleja 6 miljoonan zulun johtaja Mangosuthu Buthelesi kieltäytyi tulemasta rauhanneuvotteluihin. Maa oli sisällissodan partaalla. Oli hyvin tunnettua, että zuluheimon jäsenistä koostuva Inkatha Freedom Party (IFP) oli vastuussa siitä mustien välisestä väkivallasta, jota valkoinen apartheid-hallitus tuki peitetysti.
Eräs kristitty johtaja, Michael Cassidy, kutsui zulujen johtajan Buhthelezin ja Nelson Mandelan neuvotteluihin, jotka pidettiin Durbanin kaupungissa maaliskuussa 1994 erään urheilustadionin pohjakerroksen pukuhuoneessa. Stadionin katsomoissa oli 25 000 kristittyä, jotka rukoilivat neuvottelujen onnistumisen puolesta. Rukouksiin vastattiin: yhteisymmärrys syntyi ja vaalit etenivät rauhallisesti. Tilannetta kuvattiin ”Etelä-Afrikan rauhan ihmeeksi”. Samana kuukautena alkoi Ruandassa verinen kansanmurha, jossa hutut tappoivat tutseja ja nimittivät heitä torakoiksi. Kuolleita tutseja oli 800 000. Eräs YK:n virkailija oli todennut, että hän tunnustaa nyt Jumalan olemassaolon, koska äärimmäisen väkivallan keskellä hän näki paholaisen käden toiminnan.
- Profeetallinen selitykseni on se, että kansanmurhan demoni siirtyi rajan yli Ruandaan ja sai aikaan tuhon. Demonivallalta suljettiin ovi, koska kristityt menivät mukaan politiikkaan. Älä siis hylkää oman maasi politiikkaa, koska muuten se on vaarassa joutua kirousten alle.
Ari Puonti
Vastaa
© Helsinki Vineyard
