Kristinusko on sen varassa, että Jeesuksesta kerrotut tapahtumat ovat todella tapahtuneet. Apostoli Paavali toteaa: "Ellei Kristus ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne" (1 Kor.15:17)
Jeesuksen oppilaat julistivat helluntaipäivänä vuonna 30 jKr., että Jeesus on noussut ylös kuolleista. He saarnasivat noin 15 minuutin kävelymatkan päästä Jeesuksen haudasta, joten ihmisillä oli mahdollisuus tarkistaa pitikö sanoma paikkansa. Mikä oli saarnan tulos? Tuona päivänä oppilaat kastoivat 3000 uutta Jeesuksen seuraajaa (Apt.2:41). Haudan täytyi olla tyhjä, muuten sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta ei olisi voinut levitä niin voimakkaasti!
Ylösnousemuskertomusten luotettavuuden puolesta puhuu se, että varhaisin kirjallinen maininta ylösnousemuksesta (1 Kor.15:1-9) noin vuodelta 56 jKr. vetoaa elossa oleviin silminnäkijöihin. Jeesuksen kuolemasta oli siis kulunut vain 26 vuotta.
Ensimmäiset ylösnousemuksen todistajat olivat naisia (Matteus 28:1-8; Markus 15:1-11). Juutalaisessa kulttuurissa naisen sanaa ei pidetty luotettavana oikeustilanteissa. Jos opetuslapset olisivat keksineet kertomuksen ylösnousemuksesta, he tuskin olisivat pistäneet naisia sen todistajiksi.
Varhaisin evankeliumi 50-luvulta jKr kertoo Jeesuksen haudan omistajan olleen Josef Arimatialainen, juutalaisten suuren neuvoston jäsen (Mark.15:43). Näin tunnetun miehen nimeä ei olisi uskallettu liittää keksittyyn kertomukseen.
Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muutti toivonsa menettäneet opetuslapset. Sen jälkeen he olivat valmiit julistamaan henkensä uhalla ylösnoussutta Jeesusta (Luuk.24:1-53; Apt.5:17-42).
Myös monet kristinuskon vastustajat vakuuttuivat ylösnousemuksesta. Paavali oli juutalainen fariseus ja kristinuskon vastustaja. Hänestä tuli kristinuskon julistaja kun hän kohtasi ylösnousseen Jeesuksen (Apt.9:1-31).
Juutalaisilla uskonnollisilla johtajilla oli syy varmistaa, että Jeesuksen ruumis pysyi haudassa. Jeesus oli heille uskonnollinen uhka (Luuk.19:45-48). Lisäksi he pelkäsivät myös levottomuuksia, joita ylösnousemushuhut aiheuttaisivat (Matt. 27:62-64). Myös roomalaiset viranomaiset halusivat välttää mellakat. Siksi Jeesuksen haudalle asetettiin roomalainen sotavartio.
On epätodennäköistä, että opetuslapset, entiset kalastajat ja tullimiehet, olisivat voittaneet haudalla olleen koulutetun roomalaisen sotaväen.
Jos opetuslapset olisivat varastaneet Jeesuksen ruumiin, he olisivat tietoisesti valehdelleet väittäessään Jeesuksen nousseen ylös. Mitä he olisivat hyötyneet siitä? Eivät ainakaan mainetta, kunniaa tai suurta omaisuutta ! Opetuslapset julistivat henkensä uhalla Jeesuksen ylösnousemusta. Vain Johannes kuoli luonnollisen kuoleman, muut kuolivat marttyyreinä uskonsa puolesta!
Kristinusko perustuu siihen, että Jeesuksesta kerrotut tapahtumat ovat todella tapahtuneet. Usko Jeesukseen ei kuitenkaan ole sitä, että ihminen tunnustaan faktoina Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen. Usko on antautumista suhteeseen ylösnousseen Jeesuksen kanssa.
Et voi vakuuttua jonkun ihmisen luotettavuudesta ennen kuin solmit suhteen häneen ja elät hänen kanssaan tarpeeksi pitkään. Sama pätee Jeesukseen. Vakuuttuminen Jeesuksesta voi olla vain mahdollista kun tutustut Häneen ja solmit suhteen Hänen kanssaan.
Ylösnousemus laajemmin kerrottuna
Kristinusko on sen sen varassa, että Jeesuksesta kerrotut tapahtumat ovat todella tapahtuneet.
Apostoli Paavalin mukaan "ellei Kristus ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne" (1 Kor.15:17)
Jeesuksen oppilaat julistivat helluntaipäivänä vuonna 30 jKr., että Jeesus on noussut ylös kuolleista. He saarnasivat noin 15 minuutin kävelymatkan päästä Jeesuksen haudasta, joten ihmisillä oli mahdollisuus tarkistaa pitikö sanoma paikkansa. Mikä oli saarnan tulos? Tuona päivänä oppilaat kastoivat 3000 uutta Jeesuksen seuraajaa (Apt.2:41). Haudan täytyi olla tyhjä, muuten sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta ei olisi voinut levitä niin voimakkaasti!
Todisteita ylösnousemuksen puolesta
Opetuslasten reaktioiden kuvauksista puuttuu legendamainen "ihme tapahtui ja kaikki uskoivat" -kaava. Sitä vastoin opetuslasten usko ylösnousemukseen ei ollut itsestään selvää. Luukas mainitsee, että aluksi apostolit "arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä" (Luuk.24:11). Tämän jälkeen haudalla käynyt Pietari "meni pois ihmetellen itsekseen mitä oli tapahtunut" (Luuk.24:12). Vielä senkään jälkeen kun kaksi opetuslasta oli tavannut Jeesuksen Emmauksen kylään johtavalla tiellä, kaikki opetuslapset eivät uskoneet (Mark.16:12-13; Luuk.24:13-35). Viimein Jeesus ilmestyi kaikille oppilailleen (Mark.16:14). Taivaaseen astumisen hetkellä kun muut palvoivat Jeesusta kumartaen, mutta vielä muutamat epäilivät (Matt.28:17). Helluntaina saatu Pyhän Hengen voima sai opetuslapset uhmaamaan uskonnollisia johtajia ja julistamaan, että Jeesus oli noussut ylös.
Paavali oli alunperin kristinuskon vastustaja, mutta kohtasi ylösnousseen Jeesuksen Damaskon tiellä (Apt. 9; 22).
Ylösnousemuksen kieltävät teoriat
Tämä teoria tuntuu mahdottomalle. Juutalaisilla hallitusmiehillä oli hyvä syy varmistaa, että Jeesuksen ruumis pysyi haudassa. Jeesuksen saama kannatus kansan keskuudessa oli heille uskonnollinen uhka. He pelkäsivät myös levottomuuksia, joita ylösnousemushuhut aiheuttaisivat. Parina edellisenä vuosikymmenenä oli ilmaantunut puolisen tusinaa Messiasehdokkaita, joiden tie oli päättynyt kuolemaan roomalaisten toimesta. Kaikki Messiaskandidaatit uhkasivat siis sitä vähäistäkin itsenäisyyttä, joka juutalaisilla oli jäljellä.
Matteus kertoo: "Ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo. He sanoivat: 'Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi :'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.' Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi." (Matt. 27:62-64)
Siksi Pilatus antoi juutalaisille johtomiehille vartioväkeään. Roomalaiseen vartioon kuului normaalisti 4-16 sotilasta. Yöaikaan neljä sotilasta valvoi ja muut 12 nukkuivat heidän ympärillään. Näin voitiin vaihtaa vuoroja. Todennäköisesti haudalla oli täysimääräinen vartio, sillä ylipapit tiesivät Jeesuksella olleen paljon kannattajia.
Tämäkin teoria tuntuu epäjohdonmukaiselta. Roomalaisilla viranomaisilla oli hyvä syy pitää Jeesus haudassa, sillä he halusivat välttää kansannousut ja mellakat.
Matteus kertoo maan alkaneen järistä. Enkeli vieritti kiven pois haudalta. Sotilaat pelästyivät ja muutamat vartiomiehistä lähtivät ylipappien puheille (Matt. 28:1-11). Matteuksen mukaan ylipapit käskivät sotilaita levittämään huhua, että opetuslapset olivat varastaneet ruumiin vartijoiden nukkuessa. Lisäksi ylipapit lupasivat lepyttää roomalaisen maaherran jos hän kuulisi asiasta (Matt. 28:11-15). Siihen oli todellakin syytä, sillä vartiopaikkansa jättänyt tai vartiokohteensa menettänyt roomalainen sotilas kohtasi varman kuolemantuomion!
Jeesuksen ajan juutalaishautojen suulle vieritettiin oviaukon peittävä kivi, jonka paino oli 1,5-2 tuhatta kiloa. Opetuslapset olivat siis pystyneet hiljakseen vierittämään noin parin tonnin painoisen kiven haudan suulta ilman, että yksikään nukkuvista vartijoista oli herännyt? Tuntuu epätodennäköiseltä, että juutalaiset kalastajat ja tullimiehet olisivat voittaneet haudalla olleen hyvin koulutetun roomalaisen sotaväen.
Jos opetuslapset olisivat varastaneet Jeesuksen ruumiin, he olisivat tietoisesti valehdelleet väittäessään Jeesuksen nousseen ylös. Mitä he olisivat hyötyneet siitä? Eivät ainakaan mainetta, kunniaa tai hyvin palkattuja papin virkoja! Opetuslapset julistivat henkensä uhalla Jeesuksen ylösnousemusta. Vain Johannes kuoli luonnollisen kuoleman, muut kuolivat marttyyreinä uskonsa puolesta!
On arveltu, että naiset menivät väärälle haudalle. Se ei kuitenkaan ole todennäköistä, sillä evankeliumien mukaan he olivat arimatialaisen Joosefin mukana pistämässä Jeesusta hautaan ja näkivät mihin hänet haudattiin (Matt. 27:61; Mark. 15:47; Luuk.23:55). Vaikka he olisivat erehtyneet haudasta, jonkun täytyi tietää Jeesuksen hautapaikasta. Juutalaiset johtomiehet tuskin olivat välinpitämättömiä siitä minne Jeesuksen ruumis päätyi.
Tämän teorian mukaan ylösnousemus ei ole tosiasiassa tapahtunut. Sitävastoin muisto Jeesuksesta ja hänen sanomastaan alkoi elää uudella tavalla opetuslapsille.
Tässä teoriassa on monia ongelmia. Ensiksikin, siihen on etukäteen sisäänrakennettu oletus, joka kieltää Jumalan kaikkivaltiuden. Jos kaikkivaltias Jumala on olemassa, Hänelle ei ole ongelma herättää kuollut henkiin!
Toiseksi teoria ohittaa historialliset tosiasiat. Ensimmäiset opetuslapset uskoivat kirjaimellisesti ylösnousseeseen Jeesuksen. Apostoli Paavali on niin varma tästä - entisenä kristittyjen vainoojana ja Jeesuksen vihollisena - että kirjoittaa: "Ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämämme ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä." (1 Kor.15:17,19) Paavali joutui vangituksi lähetystyönsä tähden. Hän kertoi maaherra Festukselle ja kuningas Agrippalle kohdanneensa ylösnousseen Jeesuksen. Festus väitti Paavalin olevan järjiltään, mutta Paavali vastasi: "Kuninkaalle nämä asiat ovat kyllä tuttuja ja siksi voinkin avoimesti puhua niistä hänelle. Yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma - eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa." (Apt. 26:26)
On väitetty, että Jeesus haudattiin joukkohautaan tai hänen ruumiinsa poltettiin kaatopaikalla Jerusalemin ulkopuolella. Näin ruumista ei olisi löydetty ja opetuslapset olisivat tulkinneet ylösnousemuksen tapahtuneen.
Mikäli näin olisi tapahtunut, hallitusmiehet olisivat taatusti käskeneet kaivamaan ruumiin ylös joukkohaudasta tai tuoneet esiin ruumiin polttaneet miehet lopettaakseen puheet ylösnousemuksesta. Kummastakaan ei ole mainintoja historiasta.
Väitteet ovat modernin ihmisen mielikuvituksen tuotetta ja ohittavat historialliset dokumentit asiasta. Kaikki evankeliumien kirjoittajat mainitsevat jopa Jeesuksen haudan omistavan miehen nimen (Matt.27:57-66; Mark.15:42-47; Luuk.23:50-55; Joh.19:31-42)! Hän oli Joosef Arimatialainen, juutalaisen neuvoston jäsen!
Olivatko opetuslasten näyt pelkkiä hallusinaatioita? Hallusinaatioita näkevät yleensä skitsofreenikot ja vainoharhaiset ihmiset. Paavalin mukaan Jeesuksen nähneistä noin 500:sta ihmisestä suurin osa oli vielä elossa vuonna 54 jKr (1 Kor. 15:6).
Hallusinaatiot eivät ole samanlaisia eri ihmisillä. Sitä vastoin koko opetuslasten joukko näki saman asian (Joh.20:19-21:23). Hallusinaatiot tapahtuvat otollisessa mielentilassa, johon liittyy esim. kiihkeää odotusta. Ylösnousseen Kristuksen kohdanneet opetuslapset olivat heittäneet toivonsa, eivätkä odottaneet enää ylösnousemusta. Toiseksi, evankeliumit korostavat Jeesuksen ylösnousemuksen ruumiillisuutta. Naiset syleilivät Jeesuksen jalkoja (Matt.28:9). Jeesus söi paistettua kalaa (Luuk.24:43) ja hänen käsiään ja jalkojaan voitiin koskea (Joh.20:27).
Joissakin antiikin ajan mysteeriuskonnoissa oli kertomuksia kuolevista ja ylösnousevista jumalista. Joidenkin mukaan kristityt liittivät ylösnousemuksen Jeesukseen näiden mysteeriuskontojen vaikutuksesta.
Tämä selitys ei ole uskottava. Ensiksikin, mysteeriuskonnoissa jumalan vuosittainen ylösnousemus liittyi vuoden aikojen kiertokulkuun. Ylösnousemus kuvasi luonnon heräämistä eloon keväällä. Jeesuksen ylösnousemus sitävastoin liittyi historialliseen henkilöön ja ei ollut sidoksissa vuodenaikoihin. Toiseksi, käsitys aiemmin eläneiden ihmisten ylösnousemuksesta on peräisin juutalaisuudesta. Se löytyy Vanhasta testamentista (Jes.26-29; Hes.37; Dan.12:2) ja sen jälkeisestä kirjallisuudesta (mm. 2 Makk.7:9-42; 1 Eenok 5:7; 2 Baruk 30:2-5).
Ainoa historiallinen henkilö, johon tässä yhteydessä voidaan vedota, on Jeesuksen aikoina elänyt filosofi Apollonius Tyanalainen. Hänen väitettiin tehneen ihmeitä, ajaneen ulos demoneja ja heränneen kuolleista.
Ongelmat Apolloniuksen kertomuksen kanssa ovat kuitenkin suuret. Ensiksikin, Apolloniuksesta kertova teos on kirjoitettu vasta vuonna 220 jKr. Toiseksi, kertomus on tarkoitushakuinen. Rooman keisari Caracalla rakensi Apolloniukselle temppelin ja Caracallan vaimo antoi Flavios Filostratukselle tehtävän kirjoittaa kertomus, jossa Apolloniusta pidettiin jumalana. On todennäköistä, että Filostratus oli kuullut kristittyjen kertomuksia Jeesuksesta, koska Apolloniuksen elämä muistuttaa Jeesuksen elämää. Kolmanneksi, kertomus syntyi kristittyjen vainojen aikakautena keisarin toimeksiannosta.
Johtopäätös
Kristinusko perustuu siihen, että Jeesuksesta kerrotut tapahtumat ovat todella tapahtuneet. Usko Jeesukseen ei kuitenkaan ole sitä, että ihminen tunnustaan faktoina Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen. Usko on antautumista suhteeseen ylösnousseen Jeesuksen kanssa.
Et voi vakuuttua jonkun ihmisen luotettavuudesta ennen kuin solmit suhteen häneen ja elät hänen kanssaan tarpeeksi pitkään. Sama pätee Jeesukseen. Vakuuttuminen Jeesuksesta voi olla vain mahdollista kun tutustut Häneen ja solmit suhteen Hänen kanssaan.
Jeesus sanoi: "Se mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt (eli Isän Jumalan). Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko minä omiani" (Johanneksen evankeliumi 7:16-17)
Miten se voi olla mahdollista? Lisätietoja löydät täältä.