Jeesus

Kuka Jeesus oli? Kaikki historioitsijat myöntävät, että Jeesus Nasaretilainen ei ole satuhahmo vaan historiallinen henkilö. Tärkein lähde Jeesuksen opetuksiin ja elämään on Uusi testamentti. Tämän lisäksi Jeesuksesta löytyy joitakin Raamatun ulkopuolisia mainintoja.

Juutalainen historioitsija Josefus

Juutalainen Josefus kirjoitti vuonna 93 jKr. juutalaisten historiaa kuvaavassa teoksessaan Jaakobista, "joka oli veli Jeesukselle, jota kutsuttiin Kristukseksi" (Juutalaisten historia 20.9.1). Historian tutkijat eivät epäile tämän katkelman aitoutta.

Sitä vastoin seuraavan tekstin aitoudesta tutkijat kiistelevät: "Samaan aikaan eli Jeesus, viisas ihminen - jos häntä edes voi sanoa ihmiseksi. Hän teki näet aivan uskomattomia tekoja ja opetti kaikkia, jotka ottivat totuuden ilolla vastaan. Hän veti puoleensa paitsi monia juutalaisia myös monia pakanoita. Hän oli Kristus. Vaikka Pilatus johtajiemme syytösten perusteella tuomitsi hänet ristille, hänen aiemmat kannattajansa eivät luopuneet hänestä, sillä hän ilmestyi heille kolmantena päivänä jälleen elävänä. Tämän ja lukemattomia muita ihmeellisiä asioita olivat Jumalan lähettämät profeetat julistaneet hänestä ennalta. Yhä edelleen on olemassa kristittyjen joukko, joka nimittää itseään hänen mukaansa." (Juutalaisten historia 18.3.3.)

Yleensä tutkijat myöntävät, että teksti noudattaa Josefuksen ilmaisutapaa. Olisiko Josefus myöntänyt Jeesuksen olleen Messias (kreik. Kristus)? Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että joku 2.-3. vuosisadalla jKr elänyt kristitty olisi muokannut Josefuksen tekstiä muun muassa tässä kohdin. Toisaalta, Josefus piti roomalaista keisaria Vespasianusta Messiaana, jumalallisen tehtävän suorittajana. Miksi ei myös Jeesusta?
Oltiinpa teksti aitoudesta mitä mieltä tahansa, joka tapauksessa on selvää, että Josefus vahvistaa Jeesuksen eläneen ja että häntä pidettiin Messiaana. 

Roomalainen historioitsija Cornelius Tacitus 

Tacitus kirjoitti vuonna 116 jKr, että huhupuheet kertoivat keisari Neron olleen syyllinen Rooman paloon vuonna 64 jKr. Nero sitä vastoin syytti palosta kristittyjä, joita muutenkin vieroksuttiin. Tacituksen mukaan kristittyjen " nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa" (Annaalit 15.44)

Samarialaissyntyinen historioitsija Thallus 

Thallus kirjoitti Roomassa noin vuonna 52 jKr. koko lähi-idän historian Troijan sodasta omaan aikaansa . Thalluksen teokset eivät ole säilyneet omaan aikaamme, mutta varhaiskirkon opettajat viittaavat häneen. Julius Africanus kirjoitti noin vuonna 221 jKr. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä olleesta pimeydestä: "Historianteoksensa kolmannessa osassa Thallus tulkitsee pimeyden auringon pimennykseksi - järjettömästi, kuten minusta näyttää" (Chronography 18.1). 
Africanus on oikeassa, sillä auringon pimennys ei voi tapahtua täyden kuun aikaan, joka on juutalaisten pääsiäisaikaa. Africanuksen teksti todistaa, että pakanakirjoittaja oli yrittänyt selittää luonnollisesti yliluonnollista tapahtumaa!

Seurakunnan johtaja Justinos Marttyyri 

Justinos kirjoitti vuonna 150 jKr. kirjeen Rooman keisarille Antonius Piukselle puolustaakseen kristinuskoa. Hänen mukaansa Pontius Pilatuksen raportti Jeesuksesta löytyi valtakunnan arkistoista. Niistä kävi myös ilmi, että ihmeitä tekevä Jeesus ristiinnaulittiin (Ensimmäinen apologia 35.7-9; 48.3) On epätodennäköistä, että Justinos olisi yrittänyt hämätä keisaria, jolla oli pääsy arkistoihin.

Evankeliumit todistavat luotettavasti Jeesuksesta

Tärkein lähde Jeesuksen elämän ja opetusten suhteen on Uusi testamentti. Jotkut ovat väittäneet, että emme voi luottaa Uuteen testamenttiin, koska sen tekstejä on muuteltu vuosisatojen kuluessa. Historian tutkijoilla on kuitenkin vastaus tähän väitteeseen: Uusi testamentti on kirjoitettu vuosien 50-100 jKr. välisenä aikana. Vanhin kopio alkuperäisestä tekstistä on peräisin vuodelta 125jKr. Lisäksi erilaisia varhain syntyneitä kopioita on yhteensä yli 5000 kappaletta. Kopiot eroavat vain vähäisissä sanamuodoissa ja niiden perusteella on voitu rekonstruoida alkuperäinen tekstimuoto. Yksikään kristinuskon opetus ei ole käsikirjoitusten sanamuotojen vaihtelujen varassa.

Muiden kuuluisien antiikin tekstien luotettavuus on heikommalla pohjalla verrattuna Uuteen testamenttin. Vertailukohdaksi voidaan ottaa vaikkapa Rooman keisarin Julius Caesarin kirjoittamat kirjoitukset vuosien 100-44 eKr. väliltä. Meille säilyneitä kopioita alkuperäisistä teksteistä on vain 10 kappaletta. Vanhimmat meille säilyneet kopiot on kirjoitettu 900 vuotta alkuperäisen kirjoittamisajan jälkeen. Historiantutkijat toteavat yksimielisesti, että Uusi testamentti teksti on antiikin luotettavin kirja jos kyseessä on alkuperäisen tekstimuodon etsiminen.

Miten tieto Jeesuksesta välittyi ennen Uuden testamentin kirjoitusten syntyä?

Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt kertoivat Jeesuksesta suullisesti ja kirjallisesti (ks. Luuk.1:1-4; 1 Kor.15:3-7). Oli tavallista, että rabbien (juutalaisten uskonnollisten opettajien) oppilaat opettelivat rabbin opetuksia ulkoa mahdollisimman sanatarkasti ja kirjoittivat niitä myös kirjalliseen muotoon. Näin tekivät myös Jeesuksen opetuslapset, jotka pitävät Jeesusta enemmän kuin suurena opettajana. Pietari totesi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika" (Matt.16:16)

Uusi testamentti on täynnä historiaa: se kuvaa tarkasti paikkoja, ihmisten nimiä ja tapahtumia. Lisäksi useat arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet Uuden testamentin henkilöiden aitouden - muun muassa Jeesuksen tuominneen ylipappi Kaifaan hauta on löydetty.

Onko Uusi Testamentti Jumalan Sanaa?

Kristillinen seurakunta on vastannut tähän kysymykseen yleensä seuraavasti: Jeesus valtuutti apostolinsa erityisellä tavalla. Hän lupasi, että Pyhä Henki johtaisi heidät kaikkeen totuuteen ja muistuttaisi heitä kaikesta mitä Hän oli puhunut (Joh.14:26; 16:13). Jeesus lupasi, että apostolit saisivat lisää ilmoitusta kun Pyhä Henki tulisi maan päälle (Joh.16:13-14). Tältä pohjalta apostolit pitivät omia sanojaan Jumalan sanoina (1 Kor.2:7-10; Gal.1:8-9; 2 Piet.3:15-16; Ilm.22:18-19). Siksi myös Johannes varoittaa Jumalan tuomioilla jokaista, joka lisää tai ottaa pois mitään Ilmestyskirjan sanoista (Ilm.22:18-19).

Raamatun historiallisesta luotettavuudesta voi vakuuttua historiantutkimuksen perusteella, mutta jumalallisesta alkuperästä vakuuttuminen on uskon asia. Jeesus kertoi miten se voi tapahtua:

"Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko minä omiani." (Joh.7:17)

Kun solmit suhteen Jeesukseen ja alat elää Jumalan tahdon (jonka löydät Uudesta testamentista) mukaan, tulet huomaamaan, että Raamatun sanoissa on Jumalan voima, joka muuttaa elämääsi!