Helsinki Vineyard

"Elisa palasi Gilgaliin, ja maassa oli nälänhätä. Ja kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessään, sanoi hän palvelijalleen: 'Pane suuri pata liedelle ja keitä keitto profeetanoppilaille.' Niin muuan heistä meni kedolle poimimaan yrttejä ja löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurkkuja viittansa täyteen. Tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä. Ja he kaatoivat miesten syödä, mutta kun nämä maistoivat keittoa, huusivat he ja sanoivat: 'Jumalan mies, padassa on kuolema!' Eivätkä he voineet syödä. Silloin hän sanoi: 'Tuokaa jauhoja.' Ja hän heitti ne pataan. Sitten hän sanoi: 'Kaatakaa väen syödä.' Eikä padassa ollut mitään vahingollista" (2 Kun.4:38-41).

Tällä viikolla tämä kohta on avautunut ja antanut sanoja monien rukouksiin (kahdessa rukousryhmässä) tavalla, joka saa ajattelemaan, että Jumalalla on nyt oma lusikkansa sopassa. Tässähän on selvästi kyse uskovien yhteydestä ja yhteisestä keittopadasta, jossa onkin jotain kuolettavaa. Maku on karvas ja vaikutukset sellaisia, ettei sen keiton äärelle tee mieli kiiruhtaa uudestaan. On tullut ehkä jopa sanottua, että jos uskovat ovat tuollaisia ja Jumala sallii tuollaista, niin minä pysyn turvallisen välimatkan päässä.

Jumalako käski niitä villikurkkuja sinne keittoon laittaa? Ei. Jumalako tahallaan houkutteli keitolla ja antoikin kuolemaa? Ei. Jumalako petti ja jätti? Ei. Meidän pettymyksemme ovat todellisia ja myrkyn vaikutukset usein vakavia ja pitkällisiä, mutta Jumala niitä ei ole aiheuttanut. Hänen sydämellään on parantaa meidät ja parantaa koko keitto, niin ettei siinä enää ole mitään vahingollista. Olisiko aika tunnustaa, että itsekin on joskus tullut heiteltyä sinne yhteiseen pataan epäpuhtaita aineksia (rikkinäisiä kun olemme)? Olisiko aika nähdä oman sydämen vetäytyminen puolustuskeinona, joka johtaa aliravitsemukseen ja yksinäisyyteen?

Jospa Jeesuksen puhtaat jauhot, Hänen maahan laskettu elämänsä, voisivat parantaa meidän seurakuntayhteytemme keiton sekä niille, joiden suussa se on kauan sitten karvastellut, että niille, jotka vasta nyt tulevat maistelemaan. Jospa voisimme myös siunata niitä paimenia ja 'kokkeja' seurakunnassa, jotka tunnistavat vahingolliset villikurkut ja toisiakin niistä varoittavat. Rukoillaan sitä yhdessä!